Äidiksi tuleminen on tuntunut jokaisella kerralla erilaiselta
Esikoinen
Keskimmäinen
A tuli meille adoption kautta ja sain hänet syliini 1,5v. iässä. Se oli kaikkinensa niin ainutlaatuinen kokemus, ettei sitä voi verrata mihinkään toiseen kokemukseen. Tunsin uskomattoman kiitollisuuden tunteen saadessani hänet pitkän odotuksen ja epävarmuuden jälkeen syliini. Raskaushormonien puuttumisella lapsen saamisen yhteydessä on iso merkitys ja sitä en etukäteen ollut osannut ajatella. Vaikka adoptiolapsemme ei ollutkaan enää vauva, hän kuitenkin huusi kaikki yönsä eikä siinä juuri hormoneista saanut poweria yövalvomisiin.
Kuopus
Kolmannen lapsemme B:n kohdalla kaikki oli hyvin erilaista suhteessa aiempiin kokemuksiin. Meillä oli takana yli kymmenen vuoden yhdessäolo ja tällä kertaa kaikki opinnotkin olivat takanapäin. Ajatukset olivat vain ja ainoastaan syntyvässä vauvassa. Kun oli ehtinyt elää jo vahvasti sen tunteen kanssa, ettei meidän perheeseen syntyisi vauvaa, oli tämä kolmannen lapsen syntymä tietynlainen suuri ihme ja tunteet jotenkin vauvan syntymästä asti olivat niin voimakkaat, että humpsahdin heti rakkauden tunteiden kanssa totaaliseen vauvakuplaan, josta vasta nyt lapsen taaperoiässä olen herännyt.
On ihanaa saada kokea näin monella tapaa äidiksi tuleminen: tulla ensin nuorena äidiksi, tulla sitten adoptioäidiksi ja kokea vielä vuosien toiveiden ja lopulta toivon menettämisenkin jälkeen vauvan syntymä.
Kuva: Laura Kallahti Photography
Kommentit
Lähetä kommentti