Slideshow 2


Pääsin eroon liiasta kontrollin tarpeesta



Lasten harrastuksiin ilmoittaminen, Wilma-viestit kouluun, lääkärikäyntien varaamiset, synttäreiden järjestämiset ja kymmenet muut asiat ovat olleet sellaisia, jotka tyypillisesti vain minä olen meidän perheessä aiemmin hoitanut. Miksi? Koska silloin olen voinut luottaa, että asiat menevät toivotulla tavalla. Olen myös ollut meidän perheen kävelevä kalenteri, joka muistaa ihan kaiken ja jos ei muista, niin ainakin post-it lappu ranteessa muistaa.

Kesä 2018 ja havahdun: Olen kontrollifriikki! Haluan jatkuvasti tuntea, että minulla on ohjakset käsissäni. Ei kiitos enää näin! Vaikka arki sujuu, ei näin ole hyvä jatkaa. Jotain pitää muuttua.

Se tunne tuli kerralla. Halusin irrottautua liiasta kontrollin tarpeesta. Siinähän on pitkälti kyse siitä, että ihminen ei luota asioiden sujuvan myös, jos ei saa kontrolloitua tilannetta. Se voi olla muutakin, mutta omalla kohdalla siihen on vaikuttanut se, että olen ajatellut asioiden olevan vastuullani. Sellainen ihmeellinen "äiti hoitaa-ajattelu" on ollut vahva osa minua. En puhu tässä lasten hoitamisesta vaan niistä kaikista arjen juoksevista asioista, joita meillä ainakin kalenteri täynnä ihan perus lasten hammaslääkärin varaamisesta alkaen. Meillä lapsuudenkodissani äiti hoiti myös kaikki ns. lapsiasiat ja jotenkin se ajatus on varmaan senkin vuoksi ollut niin vahvana.

Puolisoni oli aiemmin paljon minua huolettomampi kasvatusasioissa. Sekin piti yllä sitä tunnetta, että on oltava ohjakset käsissä ja homma pysyy kasassa. Meillä on aina ollut hyvä yhteys puhua asioista ja kun ihan oikeasti pysähdyttiin ja sovittiin uusi systeemi, alkoi arki muuttua sellaiseksi, että pystyin päästämään irti kontrollin tarpeesta, tavallaan rentoutumaan. Puolisoni alkoi ihan eri tavalla puuttua arkitilanteisiin, vaikka lapsen kiukutteluun tai sisarusten kinasteluun. Silloin minä pystyin myös päästämään irti. Pystyin luottamaan, ettei kotimme muutu eläintarhaksi sillä aikaa, kun olen poissa kotoa. Puolisoni on alusta asti ollut ihana ja ihan maailman paras isä meidän lapsille, mutta nyt arvostan vielä enemmän, kun asetamme tasapuolisesti rajat.

Yli kahden vuoden ajan olen tehnyt tietoista harjoittelua ja uuden ajattelutavan omaksumista siitä, että voin luottaa asioiden hoituvan, vaikka en itse olisi niitä hoitamassa. Että on ihan ok delegoida toiselle vaikka lääkärikäynnin varaaminen. Näinhän olen työssäkin aina luottanut, jos työkaveri on sanonut, että hän hoitaa jonkin tietyn asian.

Minä ja kalenteri kuulumme edelleen yhteen. Kirjoitan sinne kellon tarkasti jokaisen sovitun asian. On kuitenkin lukuisia asioita, joihin en pysty vaikuttamaan. On vapauttavaa, kun muistaa tämän. Tämä epävarmuuden aika voisi helposti ruokkia tarvetta kontrolloida entistä enemmän ympärillä olevia asioita, mutta onneksi näin ei ole käynyt vaan koen, että olen päässyt irti siitä kaikesta liiasta kontrollin tarpeesta, joka oli aiemmin osa minua.

Kommentit

Suositut tekstit