Slideshow 2


Kun minusta tuli adoptioäiti




Meidän B täyttää tänään 1v. 5kk ja on nyt samanikäinen kuin A saadessamme hänet meidän perheeseen. Katselin tänään kuvia hakumatkalta Intiasta ja muistan niin elävästi ensimmäiset päivät.

Meidän pieni tyttö oli nukkunut ensimmäisen yön hotellissamme vieressäni. Yöllä hotellissa oli tullut palohälytys ja seisoimme keskellä yötä ulkona yövaatteissa odottamassa tilanteen selvitystä. Ensimmäinen yö olisi tietysti voinut olla vähän tavanomaisempikin. 

Halusimme rauhoittaa ensimmäiset päivät yhdessäoloon vain hotellilla. Se koko paikka oli täynnä businessporukkaa eikä ketään muita lapsiperheitä juuri näkynyt. Me oltiin ihan meidän omassa kuplassa. 


Muistan tämän hetken kuvassa, kun A oli tiukasti syliini tarrautuneena, kun kävelimme hotellin käytävällä. Ihmettelimme kaikkea ympärillä olevaa ja toisiamme. 

Tälle päivälle on myös toinen syy, minkä vuoksi hakumatka ja sen odottelu pyörivät erityisen vahvasti tänään mielessä. Kiirastorstai oli se päivä, kun soittivat meille Interpediasta. Pyysivät meitä heti pääsiäisen jälkeen käymään toimistolla. Tiesin puhelun jälkeen, että tämä oli "se" puhelu. Heillä olisi meille lapsiesitys ja niinhän se oli. 

Pikkuveljen B:n kasvua seuratessani en voi olla miettimättä sitä pitkää aikaa, jonka A on viettänyt lastenkodissa. Tuntuu niin ihmeelliseltä ja samalla pahalta ajatella, että vasta tässä ikävaiheessa hän on päässyt äidin ja isän syliin. Meidän nuorimman syntymisen myötä sitä on ymmärtänyt aina vain enemmän, kuinka paljon tärkeitä kehitysvaiheita A on viettänyt lastenkodissa. 

Ensimmäisiin yhteisiin hetkiin tuntuu aina yhtä hyvältä palata. Silloin sitä eli vain siinä hetkessä, että adoptioprosessi oli onnistunut ja meidän pieni tyttö oli nyt sylissämme.


 

Kommentit

Suositut tekstit