Slideshow 2


Sain ratikassa kuulla olevani huono äiti


Palaan aina välillä siihen hetkeen, kun oltiin matkalla ratikassa meidän vuoden ikäisen lapsen kanssa. Seisoin siinä keskellä, jossa aina vaunujen kanssa on tapana seistä. Puolisoni istui vähän kauempana meistä, kun vieressä ei ollut paikkoja. Huomasin koko matkan ajan, kun yksi matkustaja seurasi tarkkaan minua ja meidän rattaissa istuvaa lasta. Sen matkan ajan meidän pieni maiskutteli hanakasti peukaloaan, josta oltiin jo hetken aikaa yritetty päästä eroon.

Ajattelin, että tämä nainen siinä ihan hyvällä tarkoituksella haluaa meitä katsella. En kokenut sitä kiusalliseksi. Muistanhan itsekin, kun ennen ensimmäisen lapsen syntymää seurasin mielelläni bussissa matkustavia vanhempia ja lapsia.

Rautatieaseman lähestyessä valmistauduin hyppäämään kyydistä pois. Siinä samassa hetkessä tämä sama meitä seurannut nainen käveli luokseni ja sanoi "Tajuatko, että sun lapsi syö sen takia peukaloa, että sillä on turvaton olla. Olet huono äiti, kun et ole saanut pientä lastasi tuntemaan turvaa."

Siis mitä tuo nainen äsken juuri sanoi? Ehdin vain hetken miettiä ja saada meidät rattaineen ulos ratikasta pysäkillä, jolla tämä sama nainen jäi pois. Siinä sitten huudahdin, että aivan sairasta tulla tuollaista sanomaan!

Puolisoni oli nähnyt ratikassa, että nainen kävi jotakin sanomassa, mutta ei tiennyt mistä oli kyse. Siinä hän sitten katsoi silmät pyöreinä tilannetta ratikan ulkopuolella. Hiki vain valui, kun olin mielessäni aivan raivosta punaisena. Kuinka kukaan voi sanoa kenellekään noin? Tämä nainen oli vielä tavallisen oloinen ihminen, kun siinä istui. 

Äitiyttähän on äärimmäisen helppoa arvostella. On helppo huudella toiselle, kuinka itse tekisi asiat paremmin. Onko se jotakin katkeruutta omasta epäonnistumisesta tai toisen onnesta? Vai kokeeko joku ihan todella olevansa muiden yläpuolella, että on oikeutettu arvostelemaan toisen äitiyttä milloin ja missä vain?

Tiedän mokailevani äitinä ja yritän hyväksyä sen kaiken epätäydellisyyden, mikä tähän äitiyteen liittyy. Silti sitä on jotenkin niin herkillä, että arvosteleva ja haukkuva kommentti tuntuu pahalta.  

Itkunahan se sitten purkautuikin kotona. Siitäkin huolimatta, vaikka ajattelisi tämän ratikassa olleen naisen jotenkin epätasapainoisena ihmisenä, alkaa päässä väkisinkin pyöriä, että olenko mokannut niin pahasti, että jonkun pitää ratikassakin puuttua. 

Tuntuu pahalta itseni ja niiden vanhempien puolesta, jotka joutuvat tällaisiin tilanteisiin, että joku ulkopuolinen käy kyseenalaistamaan ja arvostelemaan sinua äitinä. Ehkä tällaiset kokemukset lopulta sitten tekevätkin minut vain vahvemmaksi.






Kommentit

  1. Siis mitä! Ihan hirveää!! Lapsethan nyt syö peukaloa ja toisiaan ja milloin mitäkin.

    VastaaPoista
  2. Niin oli kyllä! Ei uskoisi, että peukalon syömisestä voisi syntyä sellainen reaktio. Toivottavasti ei napannut seuraavalla matkalla taas uutta äitiä kritisoinnin kohteeksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut postaukset