Slideshow 2


Se lastenlääkärikäynti oli ihan painajainen



Meillä on ollut aina hyvin positiivisia kokemuksia lastenlääkärillä käynneistä ja olen ihaillut heidän kykyään kohdata pieni potilas.

Yksi lääkärikäynti on kuitenkin jäänyt niin ikäväksi muistoksi, että sitä on vaikea unohtaa. Se sattui viime kesänä ja mietin, haluanko kirjoittaa edes tästä aiheesta, sillä aihe on minulle henkilökohtaisesti vaikea.

Miksi lääkäri ei voinut konsultoida ihotautilääkäriä? 

Meidän keskimmäisellä tytöllä on hyvin tummapigmenttinen iho ja hänet on siis adoptoitu Intiasta. Viime kesänä huomasimme hänen jaloissaan arpia, jollaisia isosiskolla ei ole koskaan ollut ja halusimme tietenkin selvittää, ettei ole kyseessä mikään lapsen ihosairaus tai muu vastaava. 

Arvet näyttivät näin maallikon silmiin lähinnä raskausarvilta. Terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että meidän tyttö on vain kasvanut niin hurjaa vauhtia, että ihoon on tullut samaan tapaan arpia, kuten odottavalla äidillä raskausaikana. 

Halusimme vielä kuitenkin varmistaa asian lastenlääkäriltä. Tämä lääkäri olikin hyvin ylimielinen heti vastaanoton alusta asti. Kysyin, miltä arvet hänestä näyttävät. Hän vastasi:

"Mistäs minä voisin tietää, mistä arvet ovat tulleet?"

Jäin silmät pyöreinä katsomaan ja jatkoin, että terveydenhoitaja epäili niiden olevan ihon venymisestä johtuvia arpia. Lääkäri ei vastannut minulle tähän mitään vaan oli vastaanoton loppuun saakka hyvin kummallinen ja epäilevän oloinen. 

Hän loi tunnelman huoneessa sellaiseksi kuin minun kysymyksillä ei olisi ollut mitään arvoa. Lähtiessämme huoneesta pois, minulle tuli äitinä todella ahdistava olo. 

Laitoin samantien erääseen adoptioryhmään kuvan näistä arvista ja useampi äiti vastasi heidän lapsellaan olleen tai olevan samanlaisia jälkiä tummassa ihossa, kun pituuskasvu on ollut nopeaa. 

Itkin ja en voinut kuin ihmetellä, kuinka Helsingin alueen lastenlääkäri ei tuntenut asiaa tai edes, että hän olisi konsultoitunut ihotautilääkäriä asiasta.

Arpijuovat nopeasta pituuskasvusta

Otimme yhteyttä tähän lääkäriin uudestaan. Pyysimme, että ihotautilääkäri katsoisi arvet. Lääkäri oli vaikean oloisena ja laittoi sitten kiireellisen lähetteen ihosairaalaan. Siellä ranskalaistaustainen lääkäri totesi samantien:

"Nämähän ovat selkeät arvijuovat nopeasta pituuskasvusta."

Hän kirjoitti myös lausunnon asiasta. Tämä ensimmäinen lääkärihän oli siis ehtinyt jo painella ilmoitusta asiasta eteenpäin, kuten intuitioni antoi olettaa. Ilmoitus ei tietenkään johtanut mihinkään.

Arvostan lääkäreiden ja kaikkien sairaalassa työskentelevien työtä ja ymmärrän, että heidän on ehdottomasti oltava tarkkoja kaikissa lapsiin liittyvissä asioissa. 

Koin silti hyvin arveluttavana sen, miksei asiaa voitu ensin varmistaa ihotautilääkäriltä. Hän kun näki samantien arpien syyn. Onneksi asia on vain ikävä muisto enää, mutta aina välillä nousee tunteet pintaan. 

En anna tämän kokemuksen vaikuttaa

Tämä äitiys on jo itsessään melko haastava laji niin ihanaa kuin se onkin. Siihen päälle vielä, kun joutuu tällaisen eteen, tuntuu se äitinä raastavalta. 

Aion jatkossakin luottaa lastenlääkäriin enkä tietenkään halua antaa tämän yhden tapauksen vaikuttaa tuleviin lääkärikäynteihin. Kokemukset vahvistavat, mutta tämän olisi kyllä voinut jättää kokemattakin.

Kommentit

Suositut tekstit