Slideshow 2


Tutti taaperoiässä – hyvästä vai pahasta?



Meillä on ollut täällä tuttikriisi ja mietin, kummalla se meistä enemmän on ollut, minulla vai taaperolla. Meidän tytöistä kumpikaan ei syönyt tuttia, mutta sen sijaan vielä pahempaa – molemmilla oli taaperoiässä vaihe, kun söivät peukaloaan. Siitä eroon pääseminen vasta olikin prosessi. Purennan kannaltakin se on tuttia huonompi vaihtoehto. 

Tuttihan olisi meidän A:n kohdalla ollut varsinainen pelastus, kun olisi ollut joku lohduke itkuihin. En kyllä usko lastenkodissa edes olleen tutteja tarjolla. 

B:lle tutti on maistunut näiden kahden siskonkin edestä synnäriltä alkaen. Se ei vaikuttanut imetyksen alkuunkaan mitenkään.



Tässä jo kuukausia sitten useampi tuttu äiti kertoi heidän päässeen tutista eroon. Vaikka kuinka yritän tässä omassa vanhemmuudessa vältellä vertailua, ei siitä mihinkään pääse, että huolestuin. Meidänkin pitäisi äkkiä päästä tutista eroon. Muuten oltaisiin totaalipulassa pian tahtoikäisen taaperon kanssa. 

Toisaalta meillä olisi edessä unikoulurumba ja yömaidosta eroon pääseminen. Päätettiin sittenkin, että tuttiasia saa nyt odottaa. Yleisesti kuitenkin kerrotaan, että olennaista on päästä tutista eroon kahteen ikävuoteen mennessä. Ei meillä ehkä sittenkään ole kiire.



Kuluu muutamia kuukausia ja tapaamme entisen työkaverini. Meidän B mennä toohottaa pyöreäpäinen tutti suussaan. Missään vaiheessa mikään muu tutti ei ole oikein edes kelvannut. Kaverini kertoo, että juuri tällainen pyöreäpäinen tutti voi vaikuttaa purentaan, kun hampaat ovat puhjenneet. Olen nähtävästi elänyt aivan informaatiopimennyksessä asian kanssa.

Ilta meneekin lukien lisää asiasta eri lähteistä. Malliltaan litteä tutti on purennan kannalta parempi vaihtoehto hampaiden puhjettua. Hammaslääkärit ovat kehittäneet myös tutteja, jotka ehkäisevät purentaongelmia ja samoin Turun yliopistossa on erikseen kehitetty funktionaalinen tutti, joka tukisi lapsen purennan kehittymistä.

Kerään kaikki meidän tutit muistosäilöön ja ajan kauppaan hakemaan litteämmän version. Meidän B on siis aivan totaalinen tuttihamsteri. Aina ei edes suussa oleva tutti riitä vaan kädessä pitää olla varmuudeksi toinen. Mitä muuta voin siis odottaa kuin katastrofia? Mutta ei, sellaista ei tule. Uusi litteä ja suoran mallinen tutti kelpaa hetken aikaa, heittää sen lattialle eikä vaikuta koko iltana kaipaavan vanhaa tuttiaan.

Näinkö helposti se nyt sitten kävi? Meillä on päästy tutista eroon – no vähintäänkin 90%. Välillä isomman surun tullen ottaa tutin hetkeksi ja sitten laittaa sen pois. Entisille tuteille meillä on sanottu nyt kiitos ja hei! Toivotaan, että lähiviikkojen aikana päästään tästä viimeisestäkin tutista eroon.


Kommentit

Suositut tekstit