Slideshow 2


Ajatuksia kotiäitiydestä – aiemmin juoksin tukka putkella

Olen tässä viime päivinä miettinyt, muuttaako ikä äitiyden kokemusta ja omia haluja tehdä asioita eri tavalla. Näin omalla kohdalla ilmeisesti on käynyt. 

Pidin itseäni yhdeksän vuoden ajan oikeastaan täysin uraäitinä. Tuntui enemmän itselleni sopivalta, että lapset menevät aamulla päiväkotiin tai kouluun ja minä töihin tai opiskelemaan. Sitten illalla ja viikonloppuisin vietettiin  yhteistä aikaa.

Oikeastaan nyt vähän hengästyttää ajatella, kuinka sitä ehti kaikkea. Olin samaan aikaan töissä opetustehtävissä koululla, samaan aikaan juoksin yliopistolla ja päiviin yritti mahduttaa myös yhdessäolon lasten kanssa. Niin ja puolison.

Kun sitten tuon yhdeksän vuoden jälkeen syntyi meidän B, en tuntenutkaan enää samanlailla. Halusin jäädä kotiin ilman, että olisi mikään kiire palata takaisin töihin. 

Haluan siis olla mahdollisimman pitkään kotona meidän puolitoistavuotiaan B:n kanssa. Onhan arki välillä vähän yksitoikkoistakin ja aikuista seuraa kaipaavaa, mutta parhaat puolet voittavat silti ihan kuus-nolla.

Kotiäitinä olemisen parhaat puolet

1. Tervemenoa aamun kiire

2. Päivien joustavuus, kun voi tehdä asioita fiiliksen mukaan (myös työkuvioita mahtuu mukaan)

3. Saa olla näkemässä jatkuvasti niitä hetkiä, kun pieni oppii taas jotain uutta

4. Tunnen stressiä huomattavasti vähemmän

5. Päivän aikana on ainakin yksi oma hetki, kun taapero nukkuu päiväunet

Ymmärrän myös täysin ratkaisun, jossa lapsi menee päivähoitoon nuorempana enkä näe toisten ratkaisussa mitään huonoa. Meidänkin perheelle se ratkaisu tuntui silloin vuosia taaksepäin sopivalta.

Nyt kuopuksen syntymän jälkeen kotiäitinä oleminen on tuntunut parhaalta mahdolliselta ratkaisulta. Olen päässyt myös samalla toteuttamaan jonkin verran kevyesti työkuvioita ja se on tuonut kivaa vaihtelua. 

Kotiäitinä oleminen on erityisesti opettanut myös enemmän pysähtymään – ottamaan kiinni sellaisista hetkistä, jotka aiemmin olisivat vain juosseet ohi. 


Kommentit

Suositut tekstit