Slideshow 2


Jos äiti lähteekin opiskelemaan kauas toiseen kaupunkiin




Olen aina pitänyt opiskelusta ja tässä meidän perhehärdellissä ehtinyt suorittaa yliopistossa kaksi tutkintoa ja erikoistumisopinnot. 

Halusin valmistuttuani jatkaa opintojani eteenpäin siitäkin huolimatta, että kyseiset maisteriopinnot olivat tarjolla vain Jyväskylässä asti. Meidän esikoinen D oli silloin kahden vuoden ikäinen. 

Vaikka se olikin melkoista "Kassi-Alman" elämää, oli se silti sen arvoista ja mahdollisti minulle koulutuksen, josta olin pitkään haaveillut. 

Moni opiskelumahdollisuus sulkeutuu turhaan pois pitkän matkan vuoksi ja haluan rohkaista opintoihin, vaikka ne olisivatkin kohtuullisen ajanjakson ajan toisessa kaupungissa kaukanakin kotoa. 

Mitä huomioida, kun suunnittelet opintoja kaukana toisessa kaupungissa?

1. Puolison hyväksyntä

Kypsytelkää rauhassa ajatusta opiskelusta, kuinka se voisi toteutua, jos teillä on pieniä lapsia.

2. Opintojen valinta

Löytyisikö hakukohteeksi koulutusohjelma, jossa läsnäolo ei ole päivittäin pakollista? Voisitko hyväksilukea aiempia opintojasi tai suorittaa esimerkiksi avoimessa yliopistossa valmiiksi ainakin perusopintoja?

3. Lastenhoidon vastuunjako

Kartoita valmiiksi oppilaitoksen vaatima läsnäolon määrä. Onko se realistinen lasten kannalta? Saisitteko esim. isovanhempia avuksi?

4. Majoitus

Missä yöpyisit? Tarkista oppilaitoksen mahdolliset yhteistyöt majoitusliikkeiden kanssa. (Itse sain hyvät alennukset hotellista tällä tavoin) 

5. Taloudellinen laskelma

Kestääkö perheen talous sen, että opiskelu tapahtuu toisessa kaupungissa? Mahdollistaako opinnot myös työnteon ja saisitko hyödynnettyä aikuiskoulutustuen?

6. Näe mahdollisuus: 

Opiskelu on oikeasti tehokasta, kun on vain rajallinen aika käytettävänä opintoihin. Toisessa kaupungissa on helppo orientoitua vain ja ainoastaan opintoihin. Pidemmät junamatkat tulee myös hyödynnettyä opiskeluun.

En tuntenut huonoa omaatuntoa  

Opintoni katkesivat välissä vanhempainvapaaseen, kun meidän adoptioprosessi etenikin vauhdilla. Tytöt olivat neljän ja kahden vuoden ikäisiä, kun sitten jatkoin opintoja Jyväskylän yliopistossa. 

Tunsinko huonoa omaa tuntoa siitä, että pienten lasten äitinä opiskelin kaukana kotoa? Täytyy rehellisesti sanoa, että olin antanut itsestäni paljon kotona ollessani lasten kanssa ja tunsin olevani oikeutettu opintoihin. 

Ehdin silti viettää aikaa paljon lasten kanssa kaikki ne ajat, kun en ollut opiskelemassa. Näin myös, että opintoni olisivat pääomaa koko meidän perheelle.

Puolisoni teki viikonloppuisin usein keikkoja muusikkona ja siinä mielessä se tuntui myös reilulta, että meillä molemmilla oli omat juttumme, joita saimme toteuttaa.

Tehokkaasti kohti toiveammattia

Ideaalihan olisi ollut opiskella toiveammattiini omassa kotikaupungissa, mutta se ei ollut mahdollista. Täytyy sanoa, että melkoisella tehokkuudella tuli tehtyä opinnot. 

Energiaa opintoihin riitti, kun sai myös nukuttua hyvin yöt. Päivät olivat tarkkaan opinnoille pyhitettyjä ja rytmitettyjä. Mitään ylimääräistä ei tullut säädettyä ja opiskelurauha oli myös taattu.

Opintojen mahdollisuutta ei kannata heti kättelyssä sulkea pois pitkän matkan vuoksi. Useat opinnot sopivat oikeasti ihan hyvin yhteen perhe-elämän kanssa, vaikka joutuisikin hyppäämään junalla toiseen kaupunkiin.










Kommentit

Suositut tekstit