Pariterapia oli super juttu!

Välillä mietin, kuinka paljon enemmän voisi olla kaikenlaista erimielisyyttä, kun puolison kanssa ollaan arkisinkin niin paljon kotona etätyön ja hoitovapaan vuoksi. 

Mehän ollaan suhteen alusta asti tehty sellainen ns. suullinen sopimus siitä, että jos toisen tavassa toimia häiritsee joku, pitää siitä sanoa. 

En yhtään kestäisi sellaista mökötystä, että saisi arvailla toisen ajatuksia. Me ollaan molemmat pidetty hyvin kiinni tästä, että tunteista ja ajatuksista puhutaan, vaikka ne eivät toista aina miellyttäisikään. 

Kiitos meidän pariterapialle 

Yli kahteentoista yhteiseen vuoteen mahtuu useampikin haastava ja kuormittava tilanne. Kriisi kuulostaa niin kliseiseltä, mutta sellaisia hetkiä on muutaman kerran ollut, kun ollaan mietitty, että selvitäänkö tästä yhdessä. Aina on selvitty. Meillä molemmilla on ollut aktiivinen halu käydä heti ajoissa ongelmaan kiinni. 

On oikeastaan tasan kaksi asiaa auttoivat eniten vaikeiden ajanjaksojen yli enkä siksi voi olla liiaksi hehkuttamatta niitä:

1. Pariterapeutin löytyminen:

Ulkopuolisen asiantuntijan kanssa tuntui helpommalta nostaa asioita esiin, joihin toivoi suhteessa muutosta. 

Mehän siis päästiin kahden pariterapeuttiopiskelijan asiakkaiksi ihan sattumalta, kun opiskelukaverini vinkkasi heistä meille.

Kaupungin omaan ja seurakunnan pariterapiaan on usein pitkät jonot. Kannattaa siis tällainenkin vaihtoehto harjoitteluasiakkaaksi pääsemisestä pitää mielessä, jos pariterapia tuntuu omassa suhteessa ajankohtaiselta.

Meillä ei ollut hetkeäkään tunne "koekaniinina" olemisesta vaan luottamus heidän osaamiseensa syntyi heti. Se koko pariterapia oli prosessina todella vaikuttava ja saatiin kaikki lukot kyllä hyvin auki.

2. Parhain työkalu, joka saatiin:

Me opittiin pariterapiasta tapa toimia, joka muutti suhteen takaisin sellaiseksi, jollainen se oli pitkään aikaisemmin ja parhaimmillaan ollut. 

Kun on joku itselle tärkeä ja voimakkaita tunteita nostattava asia, saattaa se tunne näyttäytyä hermostumisena tai suuttumuksena. 

Jos sitten tällaisen tunnereaktion kanssa yrittää tulla ymmärretyksi, saattaa se aiheuttaa toisessa helposti vain puolustusreaktion.

Tällöin toinen voi kommentoida vähättelevästi ja itselle syntyy se tunne, ettei toinen arvosta eikä ymmärrä sitä, mikä itselle on merkityksellistä. 

Tulee tavallaan mitätöidyksi omien tunteiden kanssa.

Muutos:

Me sovittiin, että tällaisissa tunnepitoisissa tilanteissa on parempi olla hiljaa kuin sanoa mitätöivästi, joka vaan lisää melkoisella volumella vettä myllyyn.

Sen sijaan toinen voi tulla halaamaan tai sanoa, että ymmärtää toisen tunteen. Niin pieneltä kuin tämä muutos kuulostaakin, on sillä ollut ihmeellisen suuri vaikutus.

Vähentyneet erimielisyydet

Sellaista arkista pientä sanaharkkaa on tietenkin varmaan jokaisen meidän arjessa, mutta täytyy sanoa on riitely on ollut jo pidempään meillä vähäistä. 

Välillä jopa mietin onko se ok, kun sitä on niin vähän. Kyllähän riitely puhdistaa myös ilmaa.

Tästäkin on jo pari viikkoa, mutta tällaisen nyt muistan lähiajalta:

Oletin puolisoni tuoneen gluteenitonta aamupalaa ja hän ei ollutkaan näin tehnyt. Hermostuin siinä nälkäisenä herättyäni. Olisinhan voinut pyytää kauniisti, että kävisitkö kaupassa, mutta en tehnyt niin ja siitä syntyi epäsopuisampi aamu. Kumpikin puhui toiselle tavalla, jolla ei

tavallisesti puhuisi ja meni siis riitelyksi. Pahoittelin puolisolle, että olin aloittanut aamun niin äkäisenä.

Meistä kumpikaan ei pelkää olla asioista eri mieltä ja joskus se on ihan mielekästäkin. 

Tuntuu silti niin hyvältä, kun erimielisyydet ovat jääneet pääosin sellaisiksi pieniksi sanailuiksi, joista ei synny pahaa mieltä ja ongelmia suhteeseen.