Slideshow 2


Saisinko yhden lomapäivän ihan vain itsekseni?




Tällä viikolla oli melkoinen pudotus rennoista lomapäivistä, kun puolisolla jatkui työt yhteisten lomaviikkojen jälkeen. 

Tiedättekö sen, kun vielä häiritsevämpää on, että toinen on etätyössä ja fyysisesti siinä ihan lähellä, mutta ei kuitenkaan läsnä tai niin sanotusti käytettävissä. 

"Otatko B:n syliin? Ai niin sä ootkin töissä!" 

Kuinka rentouttavia päiviä meillä onkaan kaksi viime viikkoa ollut, kun saanut jakaa päivällä vastuuta B:n hoidosta. Saa hetkeksi sulkea silmät tai keskittyä muuhun, kun tämän pienen ihanan ikiliikkujan turvallisuuteen.

Ehdin ihmetellä, miksi olin niin kireänä koko eilisen päivän, mutta se yhtäkkinen pudotus siihen perus arkeen nyt näköjään ottikin lujille. Kyllä se kai taas tästä.

Helteen pehmentävät aivot eivät todellakaan jaksa pitää yllä sitä päivän struktuuria, joka meillä aina yleisesti päivissä on lasten kanssa. 

Tällaisina trooppisina päivinä sitä vaan yrittää huolehtia, että jokainen lapsista on riittävästi nesteytetty ja yrittää muista itsekin siinä sivussa juoda tarpeeksi. Sellainen lomahäröily on muutenkin rennompaa.



Paljon ollaan tehty kesälomajuttuja yhdessä koko perheenä, mutta on jotenkin niin virkistävää tehdä myös eri komboissa reissuja erityisesti tänä kesänä. 

Eihän jokaista kesälomapäivää tarvitse viettää yhdessä. Tuntuu, että niin tiiviisti ollaan vietetty vuoden päivät 24/7 keskenään vähissä sosiaalisissa kontakteissa. 

Luojan kiitos V:lla on vielä jäljellä tämän välissä olevan työrupeaman jälkeen kesälomapäiviä. Eniten ja erityisesti kaipaisin yhden päivän, jolloin saisi olla aamusta iltaan ihan vain yksin hiljaisuudessa ja antaa tilaa omalle luovuudelle. 

Niin monta kivaa projekti-ideaa odottaisi, mutta kaikki ajatukset pyörii päässä yhtenä höttönä, kun on niin paljon härdelliä kotona.

Jospa sieltä kesän lopusta sitten yhden tällaisen lomapäivän saisi mahdollistettua, vaikka tasapuolisesti meille molemmille.


Kommentit

Suositut tekstit